Helsingin Lastentarhanopettajat Ry
marraskuuta
Laki lasten päivähoidosta muutettiin varhaiskasvatuslaiksi 1.8.2015. Laissa varhaiskasvatuksella tarkoitetaan lapsen suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka. Laissa on määritelty varhaiskasvatukselle vaativat kymmenen tavoitetta. Tavoitteet eivät ole pelkkää sanahelinää, vaan niiden toteuttaminen vaatii laajaa pedagogista osaamista.
Varhaiskasvatuslaki velvoittaa laatimaan lapsen varhaiskasvatussuunnitelman jokaiselle päiväkodissa tai perhepäivähoidossa olevalle lapselle. Suunnitelmaan on kirjattava seuraavat asiat:
Varhaiskasvatussuunnitelman laatimisesta päiväkodeissa vastaa lastentarhanopettajakelpoisuuden omaava henkilö. Suunnitelman toteutumista on arvioitava vähintään kerran vuodessa.
Opetushallitus on määrännyt 18.10.2016 varhaiskasvatussuunnitelman perusteista. Varhaiskasvatuksen järjestäjien tulee ottaa perusteiden mukaiset paikalliset suunnitelmat käyttöön 1.8.2017 alkaen. Nyt meillä lastentarhanopettajilla on vaikuttamisen paikka ottaa itsellemme se rooli, jonka vasu normiasiakirjana meille määrittää.
Vanhat vasut romukoppaan?
Vasujen tarkoitusta ja merkitystä on kritisoitu välillä äänekkäästi. Lapsen henkilökohtaiseen varhaiskasvatussuunnitelman laadinnan ohjeet ovat olleet todella ympäripyöreät ja tästä näkökulmasta kritiikki on varsin oikeutettua. Lapsen vasut ovat saattaneet olla enemmän vanhempien haastattelupöytäkirjoja tai toiveiden kirjauksia, kuin lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista sekä toiminnan suunnittelua ohjaava asiakirja.
Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa varten on kunnissa laadittu lomakkeita Stakesin (2003, 2005) laatiman Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden pohjalta. Lomakkeet voidaan nähdä hyvinä tai huonoina riippuen siitä, mitä tarkoitusta varten ne on laadittu. Lomakkeen kysymyspatteristo voi antaa tukea ja turvaa, jotta osa tärkeästä lasta koskevasta tiedosta saadaan selville. Lomakemuotoinen kysymyksenasettelu pedagogisista asioita voi pikemminkin haitata ja hankaloittaa keskustelua. Kannattaa arvioida ovatko tällä hetkellä käytössä olevat lomakkeet keskustelun tueksi vai keskustelua rajaavat. Perushoidon ja lapsen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää käydä läpi ruokailua, levontarvetta yms. koskevat asiat läpi. On hyvä tietää lapselle tärkeät aikuiset, kaverit, lempileikit ja mieluisat puuhat.
Voidaanko edellä mainittua tietoa kutsua lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaksi? Yksiselitteinen vastaus edelliseen kysymykseen on ei.
Miksi vasu?
Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmasta on nyt suosituksen sijaan tulossa normiasiakirja. Se asettaa laatijalle valtavan vastuun siitä, mitä se pitää sisällään, miten sen sisältöä toteutetaan ja miten sitä arvioidaan. Ei ole yhdentekevää, kuka sairaanhoitoalan ammattilainen kirjoittaa diagnoosin. Perusopetuksen pedagogisia asiakirjoja eivät kirjoita koulunkäynnin ohjaajat tai avustajat. Miksi vastuu pedagogisen asiakirjan laatimisesta olisi jokaisen ”varhaiskasvattajan” vastuulla, kun kyseessä on alle kouluikäiset lapset?
Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan yhdessä vanhempien tai huoltajien kanssa. Lapsen vasu tavoitteet pitäisi linkittää osaksi ryhmän tavoitteita, eli huomioida jokaisen yksilön tavoitteet osana ryhmän toimintaa. Suunnitelmallinen ja tavoitteellinen varhaiskasvatus perustuu teoriatietoon, havainnointiin, oman sekä ryhmän toiminnan reflektointiin ja arviointiin.
Lasten vasuja käytetään käytännössä todella harvoin lapsiryhmän toiminnan suunnitteluun. Vanhempien kanssa käydyt keskustelut ovat kuitenkin taltioituneet muistiin ja ne ohjaavat osaltaan toiminnan suunnittelua. Se, että kaikkia ajatuksia ei ole kirjattu lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan ei tarkoita sitä, etteivätkö ne näkyisi ryhmän toiminnassa, kaikki lapset mahdollisimman hyvin huomioiden. Toiminnan suunnittelun kannalta on merkitystä, kuka vasukeskustelut vanhempien kanssa käy. Varhaiskasvatussuunnitelma on lähtökohta pedagogiselle toiminnalle, josta vastaa lastentarhanopettaja.
… koska lastentarhanopettaja!
Varhaiskasvatus on ryhmäkasvatusta. Ryhmäkasvatusta toteutetaan edistämällä jokaisen lapsen iän ja kehityksen mukaista kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä ja oppimista. Ammattilaisen, jolla on paras koulutus, kuuluu suunnitella ja arvioida toimintaa. Lastentarhanopettajan osaamiseen kuuluu hallita varhaiskasvatuksen sisältöalueet kuten musiikki, draama, matemaattiset ja kielelliset valmiudet ym. Ammattitaitoa on eheyttää lapsen opetusta, kasvatusta ja kehitystä tukevat osa-alueet suunniteltuun toimintaan, sisältöalueisiin ja arjen tilanteisiin.
Lastentarhanopettajan ammattiin kuuluu kyky yhdistää kasvatus- ja opetussuunnitelmat, varhaiskasvatusta käsittelevä tutkimustieto, vanhempien ja lasten osallistaminen ja havainnoinnin kautta saatu tieto yhtenäiseksi varhaiskasvatussuunnitelmaksi. Todennäköisesti juuri tästä syystä lakiin kirjattiin, että lapsen varhaiskasvatussuunnitelmien laatimisesta vastaa lastentarhanopettajakelpoinen henkilö, ja että paras osaaminen tähän on kasvatustieteen kandidaatilla.
Meillä lastentarhanopettajilla on kaikki osaaminen vastataksemme varhaiskasvatuksen tavoitteisiin. Me osaamme johdattaa varhaiskasvatuskeskustelua vanhempien kanssa ilman valmiita kysymyksiä, vanhempia osallistaen ja pedagogista pelisilmää käyttäen. Nyt meidän pitää ottaa oma paikkamme varhaiskasvatuksen asiantuntijoina ja opettajina!
Lähteet:
Alanen, L. & Karila, K. (2009). Lapsuus, lapsuuden instituutiot ja lasten toiminta. Vastapaino: Tampere
Alasuutari, M. (2010). Suunniteltu lapsuus. Keskustelut varhaiskasvatuksesta päivähoidossa. Vastapaino: Tampere
Varhaiskasvatuslaki http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1973/19730036. Luettu 24.2.2016.
www.oph.fi/vasu2017. Luettu 24.2.2016.
*Kirjoitus löytyy myös vuoden 2016-2017 Lastentarhanopettajan kalenterista
